Lunta

Viimein saatiin eteläsuomeenkin ensilumi ja sopivasti näin itsenäisyyspäivän kunniaksi :)

Pitäisi siivota, kummitäti ja vanhemmat tulevat myöhemmin kahville. Eilen yritin tehdä kanapizzaa, tai siis teinkin, mutta mielestäni maustamastani kanasta tuli sen verran mautonta etten kehtaa tarjota sitä -muuten menee vielä kokkausmaine ;)Asiahan luonnollisesti korjataan kaupan kekseillä ja pullapitkolla... *köh*

On kyllä niin pohjattoman vetelä olo. Heräsin jo aikaisin kuudelta, mutta loppujen lopuksi aamupuuhasteluiden jälkeen löysin itseni makaamasta sängyllä Aku Ankka pinon vierellä.Rakastan muuten Akuja <3 Tilaan varmaan kyseistä lehteä koko lopun ikäni, myös vanhainkotiin. Itseasiassa yritin jo lopettaa tilauksen ja siis lopetinkin! Tästähän seurasi pienimuotoinen ahdistus, kun mietin miten pärjään ilman joka keskiviikkoista ystävää, snif. No onneksi reippaan kuuloinen nuori mies soitti ja pelasti tilanteen! "Huomasimme, että olet lopettanut aku ankka lehden tilauksen, mutta mites olisi, nyt olisi todella hyvä tarjous... eli jatketaanko? Muutenhan viimeinen lehti tulee sitten lokakuun lopussa." Minä: "No en taida nyt tällä kertaa." (yritin pysyä lujana samalla kun kauhulla ajattelin marraskuuta ilman huono-onnista ankka ystävääni) "Mutta kaupanpäälle saisit vielä akun vuosikerta kirjan, siis näitä ihan ensimmäisiä akuja koko kirja?" Hetken hiljaisuus. "No, pistä nyt sitten tulemaan!" Kyllä... Olen heikko ja minulla on addiktio... Viikonloppuni kohokohta oli, kun isä toi vintiltä kassillisen akuja joita en ollut lukenut vuosiin. (Joku voisi tässä kohtaa pohtia, pitäisikö minun hankkia elämä? Totean tähän, että elämää ei ole ilman akua, piste.) Pisteet muuten vielä tälle lehtimyyjälle, joka rehellisesti suositteli aina päättämään tilauksen kerran vuodessa niin voisi soittaa taas uutta tarjousta! :D

No niin... se siis Akusta...toistaiseksi... Montakohan kertaa jo mainitsin tuon nimen? No, jokuhan voi aikansa kuluksi vaikka laskea.

Olen ollut laiska, salille saan itseni ehkä kerran viikossa, nyt olisi esim. hyvä tilaisuus mennä, mutten jaksa..., ei huvita, olen kuin löysä makaroni... tunnen kuinka ihanat lihakseni ovat sulaneet, käsivarret ovat suorastaan kuvottavan pehmeät ja kaiholla muistelen viime keväistä olemustani... Eilen join suruuni Dr. pepper limua, siis sitä kirsikkaista sokerihötöä. Se maistui kummallisen hyvältä vaikka väitän, etten ennen sietänyt mokomaa. Miksi sitten edes ostin sitä? Syytän amerikkalaista meseystävääni, joka aina säännöllisin väliajoin muistaa höpista Dr. pepper limonaadista ja sitten menen kauppaan ja mietin, josko se nyt maistuisi jo paremmalta? Ja kieltämättä! Ilmeisesti pitää paikkansa, että kun maistat jotakin tarpeeksi monta kertaa niin makuaisti muuttuu suopeammaksi sitä kohtaan tai jotakin... Siis ehkä jo ensikerralla kun manipuloituna löydän itseni kaupanhyllyjen välistä nostamassa tuota kirsikkaista sokerikolaa koriini niin juodessani jo totean kuinka itseasiassa rakastan sitä! Ja seuraavaksi olenkin jo blokissani kirjoittamassa oodia Dr. pepperille. -Mahdollisesti...

Tämän sairauteni myötä minusta, joka ennen on siis rakastanut sulaa yksinäisyyttä, on tullut jonkinlainen yksin ahdistuja. Nyt olen ollut kaksi päivää kotona yksin, ajattelin, että vanhemmat varmaan jo kyllästyvät katselemaan minua jatkuvasti nurkissaan ja varovasti tiedustelinkin asiaa sunnuntaina. Eilen isä soitti vielä vakuuttaakseen, että totta kai olen aina tervetullut omaan kotiini. Poikaystävälläkin on ollut melko hektistä aikaa koulun kanssa ja näemme melko harvoin. Nyt ahdistuskourissani jo avauduin varovasti asiasta, kokoajan vaan ramppaavat viikonloppuna veljensä kanssa mökkiä remontoimassa ja sitten on jotkut hemmetin pikkujoulutkin ja minä vaan täällä ryven itsesäälin kourissa Aku Ankkojen ja Dr. pepperin seurassa :D No joo, hyvähän se on, että saavat paikkoja kuntoon niin on mukavampi ensikesänä.
Viime aikoina olen ollut niin herkällä päällä, että olen jopa itkenyt kun erehdyksissäni katsoin Kauniita ja Rohkeita. (siis tästähän ei saisi puhua kellekään, onhan se jo niin noloa!) Kerroin nyt kuitenkin ja nyt vähän hävettää, silti aijon rohkeasti julkaista tämän! Hah!

Niille jotka lukevat tarinoitani ja miettivät miksi se idiootti ei voi nyt oikeasti jo päivittää, voin sanoa, että... No,itkin mm. katsoessani kauniita ja rohkeita! Se kertoo hyvin herkästä mielentilasta, joka mahdollisesti kaipaa syvällistä terapiaa (Tässä kuvaan astuvat jälleen Aku Ankka ja Dr. pepper! TaDaa!) Valmistautukaa siihen, että nämä kaksi tekevät yllätyshyökkäyksen jonkun hahmoni elämään...

Uh... Istun tässä tukka sekaisin, ylisuuret olohousut päällä ja kauhtunut villapaita, minun pitäisi kai oikeati nyt alkaa tekemään jotakin itselleni ja kämpälleni jottei vieraani pelästy henkisen tilani kuntoa. (Nämä muuten ovat niitä hetkiä, kun olisi kivaa olla vaikka joku Harry Potter, taikoisi vain kaikki järjestykseen!)

Sirilimpsis ja silleen! (Luojan kiitos BB:kin loppuu pian :D)