Ai että kun kevät on ihanaa aikaa! Huomaa kyllä mielen piristyvän heti, kun valoa on enemmän. Nyt olen vielä enemmän innoissani kaikesta, kun tiedän pääseväni toukokuussa Irlantiin. Olen aina haaveillut Irlantiin menosta ja olen alkanut uskoa, että jos on olemassa edellisiä elämiä niin omani on varmaan ollut siellä, sillä niin vahva se kutsumus sinne tuntuu olevan :D No pian pääsen lähemmin näkemään. Löydettiin Norwegianin kautta melko edullinen matka, alunperin suunniteltiin poikaystävän kanssa, että mentäisiin Edinburghiin, mutta Dubliniin menemälle tuona tiettynä ajankohtana säästettiin lähes 150€ Toisaalta Dublin on kuulemma yksi kalleimmista Euroopan maista. Mutta ei se haittaa! Voi mennä vaikka myymään vanhoja tavaroita kirppikselle lisävarojen toivossa :D Olisi jo toukokuu! YAY!
Viisaudenhampaatkin ovat nyt onnistuneesti poistettu, minulla ei ole ennen suuta puudutettu ja oli aika jännä fiilis. Yllättynyt olin kun ei se tosiaan sattunut yhtään! Eikä edes tullut poskeen mustelmaa tai turvotusta :D Oli hyvä hammaslääkäri, en voi valittaa.
Muutama viikko sitten lääkäri soitti, lääke kuulemma näyttäisi vaikuttavan sillä valkosolujen määrä oli laskenut, ne ei kuitenkaan liiankaan alas saa tietenkään mennä joten uusi verikoe otetaan jo huhtikuussa. Ja kyllä, kuume ja päänsärky ovat sivuoireita, neuvoi ottamaan lääkkeen ennen nukkumaan menoa niin kuume ehtii laskea aamuksi. Heh, ja kuulemma ei pitäisi mitään "mustelmia"/isompia jälkiä jäädä piikittelystä, lääkäri arveli, että minun olisi myös hyvä käydä uudestaan pistosopetuksessa, jos teen sen jotenkin väärin, tuli vähän blondi olo, lol. Paitsi en voi enää vedota blondiuteen niin helposti sillä värjäsin hiukseni tummemmaksi! Olen nyt piilo blondi ja sisäinen blondini yhä sekoilee, se ei varmaan muutu edes tekoälyä hankkimalla ;)
Ah mutta, ei muuta tällä kertaa...
torstai 22. maaliskuuta 2012
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Murtovaras
Tänään sitten kävi se mitä olen koko yrittäjäurani pelännyt; liikkeessämme oli vieraillut murtovaras! Aamulla, noin varttia vaille yhdeksän, olin tulossa avaamaan liikettä ja kun availin lukkoja, ihmettelin lasioven läpi näkyvää lattiaa, jolle oli levinnyt kyniä ja papereita jne. Tulin hämilläni sisään ja sitten huomasin kassalaatikon repsottavan auki ja tietenkin tyhjänä, suuriosa kuiteistakin oli kelvannut, mitä lie niillä tekee, mutta itse olisin mielelläni pitänyt ne kirjanpitoa varten!
Jääkaapinovi oli myös auki samoin keittiökaapit, liekö tullut nälkä? Olin hetken hämilläni ja järkyttynyt siitä, että mistä ihmeestä varkaat olivat tulleet, kun ovikin oli ollut kunnolla lukossa, havahduin vasta, kun äitini soitti tiedustellakseni vointiani, siinä sitten sopersin, että meidät on ryöstetty. Äiti neuvoi soittamaan heti poliiseille, olin niin sekaisin, etten tajunnut numeroakaan, lol. No, numerotiedustelun kautta poliiseille ja sieltä neuvottiin soittamaan partio paikalle 112 kautta, näin toimin. Asiakkaani tuli sitten paikalle, pahoittelin hänelle tilannetta ja hän oikeastaan huomasikin mistä varkaat olivat tulleet sisälle; tuuletusikkunan kautta! 0_0 No samalla hetkellä poliisitkin olivat ilmestyneet ulkopuolelle tutkimaan juuri samaista ikkunaa. Käväisin siinä ulkona ja miehet tulivat sisälle tutkimaan.
Varas oli vienyt siis meidän pohjakassan, työkännykän, miniläppärin ja mm. laskimen! Tuotteisiin tai koneisiin ei ollut kajottu, no olisihan se vaikeaa isompia siitä pikku ikkunasta mahduttaa! En vieläkään ymmärrä miten siitä on mahtunut kukaan tulemaan, itsekään en mikään iso ihminen todellakaan ole ja ihan varmasti jäisin jumiin :D Lapsi? Exstreme laiha narkkari? - Kuka tietää.
No, työpuhelin piti sulkea väliaikaisesti ja kestää huomiseen iltaan, ennen kuin saadaan uusi sim-kortti, tämä tarkoittaa sitä, ettei asiakkaat saa meihin yhteyttä: loistavaa... Omistaja kun on lomalla ja hänen valtuutuksensa tarvitsee työkännykän avaamiseen.
No, luojankiitos oma yrityspuhelimeni ja oma rakas läppärini eivät olleet yöksi jääneet liikkeeseen, menetin vain rahaa, enkä onneksi kovin isoa summaa, mutta kyllä sekin harmittaa. Eniten harmittaa se vaiva ja hässäkkä mitä tuosta syntyi. Onneksi oli sentään komeita poliisimiehiä, haha! (Harmi, että olin kyllä niin sekaisin, etten hirveästi ehtinyt/kyennyt ihailemaan, heh)
Koko juttu ikkunansa kanssa on minusta kuitenkin jotenkin hämärä...No poliisit saavat selvittää... Nyt vähän hirvittää olla siellä yksin myöhään illalla. Taidan vainoharhaisena pitää sitten illalla yksin ollessa oven lukossa ja käydä avaamassa oven asiakkaille.
Onni onnettomuudessa ettei paikkoja oltu sotkettu enempää ja että mitään tärkeää työvälinettä ei ollut hävinnyt joten työt voivat jatkua normaalisti. Täytyy kyllä sanoa, että olen tämän päivän jälkeen täysin poikki. Poliisit ja sotkun siivoaminen sekoittivat aikatauluni täysin. Onneksi kaikki oli vakkariasiakkaita, eli olivat hyvin ymmärtäväisiä.
Ja eteenpäin mennään...
Lääkeannoksenikin kasvoi viikko sitten ylläpito annokseen, nyt alkaa näkyä sivuoireet vähän voimakkaammin. Maanantaina piikitin itseäni aamulla, unohdin ottaa kipulääkkeen ja töissä alkoi järjetön päänsärky, ruoka ei maistunut ja oli outo olo. Töissäkään ei mukanani ollut särkylääkkeitä, pitäisi muistaa viedä sinne. No, illalla, kun menin vanhemmilleni, mittasin huvikseni kuumeen: 38C! Normaali ruumiinlämpöni kun on noin 36,4... sillä lailla. Ensin ajattelin että nyt se influenssa iski, mutta tiistaina kun kuume oli poissa ja olo muutenkin ihan ok. päättelin sen johtuneen lääkkeestä. Lääkäri soittaa perjantaina, pitää kysyä voiko se lääke tosiaan nostaa kuumeen noin hurjaksi. Tänään otin sitten näin illalla pistoksen ja tällä kertaa kyytipojaksi lähti ibusal, katsotaan miten käy...
Pistoksesta jää pieniä mustelmia, ainakin tietää minne on viimeksi pistänyt... pistoskohtaa pitää kierrättää, pistospäiväkirjassa on oikein numeroitu kartta. Kohtia ovat: käsivarret, reidet, pakarat ja vatsa. Poikaystävälleni surkuttelin mustelmiani, hän lohdutti ettei niitä huomaa; - valehtelija :) ja että onhan hänelläkin mustelmia usein, kun harrastaa kamppailulajia. No niin, ehkä taidan taas hötkyillä suotta, silti aina välillä harmittaa kun katselee peilistä niitä jälkiä *huokaus* No, sanotaan niitä taistelu vammoiksi! :D
Kuulin, että MS on yleisintä alueilla, joita viikingit muinoin asuttivat, tai alueilla joilla he rellestivät ja pitivät "hauskaa". Huvitan itseäni ajattelemalla, että sisälläni asuu siis pieni sairaalloinen viikinki, mutta kuitenkin viikinki ja viikingit eivät anna helpolla periksi!
Jääkaapinovi oli myös auki samoin keittiökaapit, liekö tullut nälkä? Olin hetken hämilläni ja järkyttynyt siitä, että mistä ihmeestä varkaat olivat tulleet, kun ovikin oli ollut kunnolla lukossa, havahduin vasta, kun äitini soitti tiedustellakseni vointiani, siinä sitten sopersin, että meidät on ryöstetty. Äiti neuvoi soittamaan heti poliiseille, olin niin sekaisin, etten tajunnut numeroakaan, lol. No, numerotiedustelun kautta poliiseille ja sieltä neuvottiin soittamaan partio paikalle 112 kautta, näin toimin. Asiakkaani tuli sitten paikalle, pahoittelin hänelle tilannetta ja hän oikeastaan huomasikin mistä varkaat olivat tulleet sisälle; tuuletusikkunan kautta! 0_0 No samalla hetkellä poliisitkin olivat ilmestyneet ulkopuolelle tutkimaan juuri samaista ikkunaa. Käväisin siinä ulkona ja miehet tulivat sisälle tutkimaan.
Varas oli vienyt siis meidän pohjakassan, työkännykän, miniläppärin ja mm. laskimen! Tuotteisiin tai koneisiin ei ollut kajottu, no olisihan se vaikeaa isompia siitä pikku ikkunasta mahduttaa! En vieläkään ymmärrä miten siitä on mahtunut kukaan tulemaan, itsekään en mikään iso ihminen todellakaan ole ja ihan varmasti jäisin jumiin :D Lapsi? Exstreme laiha narkkari? - Kuka tietää.
No, työpuhelin piti sulkea väliaikaisesti ja kestää huomiseen iltaan, ennen kuin saadaan uusi sim-kortti, tämä tarkoittaa sitä, ettei asiakkaat saa meihin yhteyttä: loistavaa... Omistaja kun on lomalla ja hänen valtuutuksensa tarvitsee työkännykän avaamiseen.
No, luojankiitos oma yrityspuhelimeni ja oma rakas läppärini eivät olleet yöksi jääneet liikkeeseen, menetin vain rahaa, enkä onneksi kovin isoa summaa, mutta kyllä sekin harmittaa. Eniten harmittaa se vaiva ja hässäkkä mitä tuosta syntyi. Onneksi oli sentään komeita poliisimiehiä, haha! (Harmi, että olin kyllä niin sekaisin, etten hirveästi ehtinyt/kyennyt ihailemaan, heh)
Koko juttu ikkunansa kanssa on minusta kuitenkin jotenkin hämärä...No poliisit saavat selvittää... Nyt vähän hirvittää olla siellä yksin myöhään illalla. Taidan vainoharhaisena pitää sitten illalla yksin ollessa oven lukossa ja käydä avaamassa oven asiakkaille.
Onni onnettomuudessa ettei paikkoja oltu sotkettu enempää ja että mitään tärkeää työvälinettä ei ollut hävinnyt joten työt voivat jatkua normaalisti. Täytyy kyllä sanoa, että olen tämän päivän jälkeen täysin poikki. Poliisit ja sotkun siivoaminen sekoittivat aikatauluni täysin. Onneksi kaikki oli vakkariasiakkaita, eli olivat hyvin ymmärtäväisiä.
Ja eteenpäin mennään...
Lääkeannoksenikin kasvoi viikko sitten ylläpito annokseen, nyt alkaa näkyä sivuoireet vähän voimakkaammin. Maanantaina piikitin itseäni aamulla, unohdin ottaa kipulääkkeen ja töissä alkoi järjetön päänsärky, ruoka ei maistunut ja oli outo olo. Töissäkään ei mukanani ollut särkylääkkeitä, pitäisi muistaa viedä sinne. No, illalla, kun menin vanhemmilleni, mittasin huvikseni kuumeen: 38C! Normaali ruumiinlämpöni kun on noin 36,4... sillä lailla. Ensin ajattelin että nyt se influenssa iski, mutta tiistaina kun kuume oli poissa ja olo muutenkin ihan ok. päättelin sen johtuneen lääkkeestä. Lääkäri soittaa perjantaina, pitää kysyä voiko se lääke tosiaan nostaa kuumeen noin hurjaksi. Tänään otin sitten näin illalla pistoksen ja tällä kertaa kyytipojaksi lähti ibusal, katsotaan miten käy...
Pistoksesta jää pieniä mustelmia, ainakin tietää minne on viimeksi pistänyt... pistoskohtaa pitää kierrättää, pistospäiväkirjassa on oikein numeroitu kartta. Kohtia ovat: käsivarret, reidet, pakarat ja vatsa. Poikaystävälleni surkuttelin mustelmiani, hän lohdutti ettei niitä huomaa; - valehtelija :) ja että onhan hänelläkin mustelmia usein, kun harrastaa kamppailulajia. No niin, ehkä taidan taas hötkyillä suotta, silti aina välillä harmittaa kun katselee peilistä niitä jälkiä *huokaus* No, sanotaan niitä taistelu vammoiksi! :D
Kuulin, että MS on yleisintä alueilla, joita viikingit muinoin asuttivat, tai alueilla joilla he rellestivät ja pitivät "hauskaa". Huvitan itseäni ajattelemalla, että sisälläni asuu siis pieni sairaalloinen viikinki, mutta kuitenkin viikinki ja viikingit eivät anna helpolla periksi!
torstai 1. maaliskuuta 2012
Emme ole yksin!
Olin eilen MS-ensitietoillassa, jossa meitä vasta sairastuneita oli yhteensä kuusi. Kolme miestä ja kolme naista, kaikki meistä suhteellisen nuoria, iältään noin kahdestakymmenestä neljäänkymmeneen, itse uskoisin olleeni toisiksi nuorin porukassa, nuorin oli ehkä vain hieman päälle kahdenkymmenen oleva tyttö.
Ilta kesti kolme tuntia ja siinä käytiin läpi millainen tämä sairaus on, liikunnanmerkityksestä ja viimeiseksi sosiaalityöntekijä kävi perusasioita läpi. Paljon oli sellaista tietoa, jonka olin jo lukenut ja hankkinut itse, mutta myös jotakin uutta. Antoisinta koko jutussa oli nähdä nämä muut sairastuneet ja huomata konkreettisesti ettei ole ainut. Kuten suunnilleen ikäiseni mies sanoikin, että oli helpottavaa nähdä kaikkien olevan terveen näköisiä ja omin avuin liikkuvia.
Tämä mies myös sanoi ilahtuneensa tiedosta, että MS-potilaat saavat halvemmalla uimalippuja ja että heti diagnoosin saatuaan, joka oli tuntunut tietyllä tavalla helpottavalta (aivan kuten itsellenikin) hän oli heti kotona iloinnut tästä uima-asiasta läheisilleen jotka olivat hänen reaktiotaan naureskelleet. Ihanaa tavata toinenkin sairauteen niin positiivisesti suhtautuva! Ja ihanaa, että hän mainitsi tuosta uimalippuasiasta sillä itsekkään en sitä tiennyt ja aioin kyllä heti lähteä selvittämään keinoa saada itselleni sellainen kortti, jolla pääsen koko vuoden uimaan vain 50eurolla! :D
MS-liiton kurssiohjelmasta katselin kiinnostuneena myös terapiaratsastuksen mahdollisuutta. Olen aina halunnut ratsastaa, (visioissani näen itseni laukkaamassa hevosen kanssa Irlannin nummilla hiukset hulmuten jonakin päivänä, mutta todellisuus taitaa olla toinen, heh) nyt olisi siis mahdollisuus ihan kokemattomana ratsastajana osallistua kurssille! (Olen vain kerran lapsena istunut hevosen selässä tätini taluttaessa sitä ja se oli niin hienoa vaikka vähän pelottikin! :) Myös taideryhmä kokoontuisi Arabianrannassa ja sekin kiinnostaisi... Nuorempana maalasin paljonkin, nyt maalausvälineet ovat surullisen yksin verkkokellarissani, ehkä kevään tullen kaivan ne taas esiin. :)
Eilen oli muuten aivan fantastisen ihana keväinen ilma, niitä lisää, kiitos nam!
Ilta kesti kolme tuntia ja siinä käytiin läpi millainen tämä sairaus on, liikunnanmerkityksestä ja viimeiseksi sosiaalityöntekijä kävi perusasioita läpi. Paljon oli sellaista tietoa, jonka olin jo lukenut ja hankkinut itse, mutta myös jotakin uutta. Antoisinta koko jutussa oli nähdä nämä muut sairastuneet ja huomata konkreettisesti ettei ole ainut. Kuten suunnilleen ikäiseni mies sanoikin, että oli helpottavaa nähdä kaikkien olevan terveen näköisiä ja omin avuin liikkuvia.
Tämä mies myös sanoi ilahtuneensa tiedosta, että MS-potilaat saavat halvemmalla uimalippuja ja että heti diagnoosin saatuaan, joka oli tuntunut tietyllä tavalla helpottavalta (aivan kuten itsellenikin) hän oli heti kotona iloinnut tästä uima-asiasta läheisilleen jotka olivat hänen reaktiotaan naureskelleet. Ihanaa tavata toinenkin sairauteen niin positiivisesti suhtautuva! Ja ihanaa, että hän mainitsi tuosta uimalippuasiasta sillä itsekkään en sitä tiennyt ja aioin kyllä heti lähteä selvittämään keinoa saada itselleni sellainen kortti, jolla pääsen koko vuoden uimaan vain 50eurolla! :D
MS-liiton kurssiohjelmasta katselin kiinnostuneena myös terapiaratsastuksen mahdollisuutta. Olen aina halunnut ratsastaa, (visioissani näen itseni laukkaamassa hevosen kanssa Irlannin nummilla hiukset hulmuten jonakin päivänä, mutta todellisuus taitaa olla toinen, heh) nyt olisi siis mahdollisuus ihan kokemattomana ratsastajana osallistua kurssille! (Olen vain kerran lapsena istunut hevosen selässä tätini taluttaessa sitä ja se oli niin hienoa vaikka vähän pelottikin! :) Myös taideryhmä kokoontuisi Arabianrannassa ja sekin kiinnostaisi... Nuorempana maalasin paljonkin, nyt maalausvälineet ovat surullisen yksin verkkokellarissani, ehkä kevään tullen kaivan ne taas esiin. :)
Eilen oli muuten aivan fantastisen ihana keväinen ilma, niitä lisää, kiitos nam!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)