Muutoksia

Viimeinen kuukausi omassa ensimmäisessä yrityksessä. Eilen oli viimeinen asiakaspäivä liikkeessäni ja nyt alkaa koko viikonlopun kestävä tyhjennys ja siivousprojekti. Moni on kysynyt josko mieleni on haikea, eräs toinen yrittäjä sanoi, että häntä itketti luopuessaan ensimmäisestä liikkeestään, itse en puolestani tunne moista haikeutta, ehkä se iskee avaimia luovuttaessa, ehkä ei.

Oma oloni on tällä hetkellä lähinnä helpottuneen innostunut; kohti uusia tuulia! En koskaan suunnitellut jääväni kyseiseen paikkaan liian pitkäksi aikaa, neljä vuotta tuntuu sopivalta, se on ollut eräänlainen oppikoulu enkä kadu sen läpikäyntiä, ainoa mitä kadun on nuoruuden typeryyksissä tehtyjä turhia hankintoja, toisaalta, olkoon ne oppirahoja! Monella tässä iässä on kuitenkin samansuuruinen opintolaina tai autolaina maksettavana, minulla se on yrityslaina. Olin kuitenkin vasta täyttämässä 23, juuri koulusta keväällä valmistunut, kun astuin yrittäjän saappaisiin, ei silloin voi kaikkea tietää. Jos joskus päätän laittaa taas oman yrityksen pystyyn, tiedän paremmin mitä kannattaa tehdä (/hankkia)ja mitä ei.

Nyt maailma on jälleen avoinna! Oma liike on kuitenkin melko kahlitseva, ei sitä jätetä noin vain ja lomia ei tosiaan juurikaan ole. Parisuhteiden ylläpitäminenkin tuntui tuona aikana melko vaikealta, ajatukset pyörivät liikaa yrittäjyydessä ja omantilan merkitys vapaa-aikana oli suuri, jotenkin sitä halusi töiden jälkeen olla hiljaa omien ajatusten parissa. Ahdistuin herkästi, kun olisi joku pitänyt päästää lähemmäksi, etenkin joku jonka käsitys yrittäjyydestä oli täysin eri kuin mitä se tosiaan on. Moni oikeasti kuvittelee yrittäjän olevan automaattisesti varakas! Heh, oma alani varakkuuden keräämisellä on ainakin väärä, saisi omistaa jonkun hillittömän liikeketjun ensin ja tehdä järjettömästi töitä sen eteen. Arvostan itse vapaa-aikaa enemmän kuin rahaa.

Nyt tuntuu taas parisuhdekin mahdolliselta ajatukselta, entisen poikaystäväni kanssa olemme jälleen lähentyneet. Etenkin kaiken tämän muuttostressin keskellä tuntuu mielettömän hyvälle päästä tutun ihmisen kainaloon. Meilläkin on jo historiaa takana, lapsuuden leikkitoveruudesta asti ja ehkä siksi itseni on helpompi päästää kyseinen ihminen lähelle, luotan häneen ja tiedän, ettei hän ikinä tahallaan satuttaisi. Onneksi sain vielä uuden mahdollisuuden! Joskus ihminen on vain niin sokea sille hyvälle mikä on.

Parisuhteessa liiallinen mustasukkaisuus ja kontrollointi on pahinta. Edellisessä suhteessani tunsin "tukehtuvani" jo alkumetreillä. Yritin kyllä selittää kyseiselle miehelle useaan otteeseen, että minun on vaikea päästää helposti lähelle ja monesti hän vakuutteli ymmärrystään, mutta ei se käytöksessä näkynyt! Itse olin taas typerä, kun en kuunnellut omia vaistojani ja yritin väkisin pysyä suhteessa jonka koin jo alkujaan ahdistavaksi. Uskon, että oma pidättyväisyyteni sai hänet "puskemaan päälle" entistä kovemmin. Tuli mm. pukeutumiseenkin liittyvää kommenttia: ei saanut olla liian paljastavaa. Epäilyksiä, että saattaisin pettää, mitä en koskaan ole tehnyt, enkä tekisi! Emme vain ymmärtäneet toisiamme, olimme liian erilaisia. Noh, en viitsi yksityiskohtaisesti kaikkea käydä läpi ne ovat niin henkilökohtaisia asioita, se on ollutta ja mennyttä nyt ja minussakin on omat vikani niin kuin kaikissa.

Palatakseni elämänmuutokseen. Tulevaisuus näyttää nyt positiiviselta, minusta on ihanaa kun ei tiedä varmasti mitä ensivuosi tuo tullessaan! Eihän sitä siis koskaan, missään tilanteessa voi varmasti tietää, mutta tuossa liikkeessäni se kuitenkin kulki sellaista samaa kehää, josta ei oikein eteenpäin olisi päässyt. Seuraavana viikonloppuna menen eräälle liikuntakurssille, jännittää hyvällä tavalla. Vuoden olen haaveillut jonkinlaisesta muutoksesta ja nyt niitä alkaa tapahtua, kun olen laittanut tapahtumaan, aina voi puhua ja haaveilla, mutta pelkästään sillä ei mikään muutu. Ison kiitoksen kyllä soisin vanhemmilleni, jotka ovat aina kannustaneet ja auttaneet, en usko, että olisin uskaltanut puoliakaan ilman heidän tukeaan. Ilman heitä, en olisi uskaltanut yrittäjäksi ja vaikka nämä neljä vuotta ovat olleet haastavia, niin en tosiaan kadu niitä! Itsevarmuuteni on kasvanut huimasti ja jo siitä syystä voin kannustaa kaikkia yrittäjyydestä haaveilevia toteuttamaan sen, kun vain muistaa, että helppoa se ei aina ole, palkitsevaa kuitenkin :)

Kello on 6.16 aamulla ja merkintäni on melko rönsyilevä, laitan sen aikaisen aamun piikkiin! :D Yöunet ovat olleet melko katkonaisia viime viikkoina, on vain niin paljon mietittävää ja järjestettävää, onneksi piakkoin asiat rauhoittuvat ja voin keskittyä myös paremmin rakkaiden tarinoideni kirjoittamiseen