Viimein! *huokaa onnellisena* Viikko tuntui älyttömän pitkältä, eilen mennessäni töihin koin taas "mukavan" yllätyksen, joskin en tiedä pitäisikö enää olla yllättynyt, tämä kun oli jo neljäs kerta tänä talvena! Vessan ilmanvaihtoputkesta tiputteli siis vettä lattialle ja sitä oli jo yön alla tullut sen verran että se lainehti pidemmälle kylpyhuoneeseen. Huoltomiehiä on rampannut useamman kerran liikkeessäni (onneksi lasku menee vuokranantajalle) ja sinne piti taas soittaa. Ensimmäisenä paikalle tuli sähkömies jonka oli siis pitänyt jo kuukausi sitten asentaa jotakin putkeen, lämmitin? No jotain kuitenkin, (ei blondi ymmärrä) :D Hän ei ollut siis tietoinen soitostani. No lopulta paikalle saatiin myös vähäsanainen putkimies. No vessaahan ei voinut käyttää, - ihanaa. Enpä uskaltanut paljon syödä tai juoda mitään tästä syystä, kerran oli kuitenkin pakko käydä viereisessä pizzeeriassa ettei kasvaisi kupla otsaan :D
Putkimies teki töitä koko päivän, välillä sähkömies ja tämän apulainen ja vielä joku neljäs ukko kävivät paikalla. Iltapäivällä oli jo hirveä nälkä, ajatus katkeili ja oli vaikea pitää keskustelua yllä asiakkaan kanssa, mutta onneksi hän hoiti puhumisen suurimaksi osaksi. Puhelimeenkin meinasin vastata jotain ihan omituista; yrityksen perustaminen? Josta siis olisin seuraavaksi puhunut asiakkaalleni, onnistuin keskeyttämään itseni sanoissa; yrity- ja äkkiä vaihdoin, rupesi naurattamaan, mutta hillitsin itseni ja asiakas puhelimen toisessa päässä ei asiaa kommentoinut :D
Lopulta putkihomma ilmeisesti oli valmis, mies pakkasi kamppeensa ja lähti; sanaakaan sanomatta. Siinä sitten hetken ihmettelin että tulevatko ukot vielä takaisin vai voinko lähteä kotiin. Viereisen pizzerian työntekijä tuli kysymään haluanko perhepizzan jonka oli vahingossa tehnyt ja joka menisi muuten roskiin, armoton nälkä, tarvitseeko edes kysyä mitä vastasin? Lol. Otin pizzan kainalooni ja lähdin kotiin. Matkalla kävin ostamassa punaviiniä, katsoin että ansaitsin hemmottelua.
Tämä dieetti oli kyllä hölmö kokeilu, paino kyllä laski mutta sain flunssan oireet enkä ihmettele; pitkät työpäivät, kuntoilua ja vain 850-950 kaloria päivässä; ei kovin terveellistä touhua. Paino aamulla jopa pizzan ja muutaman viinilasin jälkeen oli 52,5, olen varmaan viimeksi yläasteella painanut yhtä vähän... Noh, enköhän kompenssoi menetystä nyt viikonlopun aikana *nauraa*
Kohta tarkoitus mennä jumboon sen jälkeen vanhemmille syömään. Pitäisi siivota tänään, en vain millään jaksaisi. Pakko myös päästä takaisin kirjoittamiseen kiinni, lupailin Nirkalille kirjoittaa Foreigners tarinaa, muutama lukija sitä on myös kysellyt. Työkoneelta voisin käydä hakemassa lapsellisten leikkejen puoliksi kääntämäni osan jotta saisi senkin ensiviikon aikana julkaistua. Niin paljon tekemistä niin vähän aikaa, pöh. Typerä kurkku kutisee ja kiroan oman typeryyteni ja dietin. Älkää kokeilko kotona! lol.
lauantai 27. helmikuuta 2010
torstai 25. helmikuuta 2010
Hiihtolomaviikko
Loma on mukava asia. Yrittäjänä lomat ovat kuitenkin aika naurettavia; yleensä pitkiä viikonloppuja siellä täällä kun tilaisuus on, kokonainen viiko on jo juhlaa! Kaksiviikkoa olisi jo todella juhlaa! No Jokatapauksessa koululaisilla on nyt loma, se on kiva heille ja minä olen kateellinen :D Töissä on kiire se on tietenkin hyvä koska raha on tarpeen, mutta valitsimpa taas hyvän viikon diettikokeilulleni, no tavallaan se on hyvä kun ei oikein ehtisikään syödä se on napattava suuhunsa mitä kerkeää ja nuo nutrilett patukat toimivat siinä ihan hyvin, mutta kroppa huutaa energiaa!
Tämän viikon mieliala; väsynyt, hermo hieman kireällä pitää koittaa hymyillä. Kireyttä kävin purkamassa eilen salilla mutta noh, aika väsynyttä treeniähän se oli, hampaat irvessä koetin hakea jotain zen olotilaa samalla kun ajattelin miten hyvältä pizza maistuisikaan tai edes pala paahtoleipää. Törmäsin salilla myös jälleen itseäni ärsyttävää ilmiöön; ihmiset jotka tulevat paikalle juoruamaan. Tilanne on siis tämä, kaverukset tulevat salille ja laiskasti kiertävät laitteelta toiselle ja aina välillä on pidettävä noin 10minuutin jutustelutaukoja istuen kuntoilulaitteilla ettei niihin vaan pääse kukaan muu (siis juttelu ja treenaaminenhan ei onnistu yhtäaikaa??). ÄRSYTTÄVÄÄ. Kuinka tehokasta treenia tällainen voi olla? Siis onhan se varmasti kiva voida sanoa käyvänsä salilla ja sitten tulla sinne istuskelemaan ja vaihtamaan kuulumisia samalla kun tekee muutaman väsyneen liikkeen.
Tällä kertaa tämä jutteleva kaveruskaksikko oli kaksi vanhempaa miestä, kyttäsin laitetta jossa toinen istui ja toinen seisoi sen vierellä, ehdin itse tehdä noin kolme eri lihasryhmää ennen kuin ukot viimein hilasivat takamuksensa muualle ja pääsin käyttämään kysyistä laitetta. Nälkäisenä treenaajana tämä ilmiö ärsytti enemmän kuin normaalisti :D *vetää syvään henkeä* No niin sainpas avauduttua.
Kotona odottikin sitten Nutrilettin jauhoinen tomaattipasta... ihanaa... Sitä mutustellessani mietin kyllä useamman kerran, että miksi hemmetissä tähän oikein ryhdyin?! Sanottakoon että Nutrilettin juustopasta oli kyllä paljon syötävämpää ja nuo vanukkaat ja patukatkin ovat ihan ok. Silti... haaveilen jo kaikesta ihanasta mitä voisin lauantaina kokata. Pidän muutenkin ruuanlaitosta.
Kello on nyt 6:20, heräsin jo puoli viisi, oli nälkä... Söin yhden paahtoleivän ja ai että se maistui hyvälle! Voisi yrittää mennä takaisin nukkumaan kun työt alkavat vasta kymmeneltä ja tarkoitus olisi illalla jatkaa kirjoittamista saksalaisen ystäväni kanssa, mesen välityksellä. Saa nähdä jaksanko valvoa, todennäköisyys on huono. Töissä on taas kiire ja näin loppuviikosta saa taas puheluita miehiltä jotka heräävät siihen että; oho! viikonloppu ja tukka pitäisi saada kuntoon kun on ne juhlatkin! Ai että kun ne aina sattuu hiipimään niin salakavalasti ne juhlat? Niin ja muuten yrittäjilläkin on oma elämä, hämmentävää ehkä, mutta vaikka kuinka kitiset siitä miten tärkeät omat menosi ovat ja että monelta lopetan työt? kai nyt sen jälkeen vielä? ja eikö nyt joku rako olisi ja kun ei näissä varmaan mene kuin ööö joku 5 minuuttia nips nips vaan! EI! Ihan oikeasti, jos sanon että tänään ei ole aikaa niin sitä aikaa ei sitten todella ole, sitä ei tarvitse kysyä uudestaan monta kertaa ja jankuttaa *huoh*
Useimmat asiakkaat ovat kyllä ihania, kiitos heille :)
No niin, viikonloppua odotellessa! Enää yksi yö perjantaihin ja sitten; ihana, ihana lauantai! :D
Tämän viikon mieliala; väsynyt, hermo hieman kireällä pitää koittaa hymyillä. Kireyttä kävin purkamassa eilen salilla mutta noh, aika väsynyttä treeniähän se oli, hampaat irvessä koetin hakea jotain zen olotilaa samalla kun ajattelin miten hyvältä pizza maistuisikaan tai edes pala paahtoleipää. Törmäsin salilla myös jälleen itseäni ärsyttävää ilmiöön; ihmiset jotka tulevat paikalle juoruamaan. Tilanne on siis tämä, kaverukset tulevat salille ja laiskasti kiertävät laitteelta toiselle ja aina välillä on pidettävä noin 10minuutin jutustelutaukoja istuen kuntoilulaitteilla ettei niihin vaan pääse kukaan muu (siis juttelu ja treenaaminenhan ei onnistu yhtäaikaa??). ÄRSYTTÄVÄÄ. Kuinka tehokasta treenia tällainen voi olla? Siis onhan se varmasti kiva voida sanoa käyvänsä salilla ja sitten tulla sinne istuskelemaan ja vaihtamaan kuulumisia samalla kun tekee muutaman väsyneen liikkeen.
Tällä kertaa tämä jutteleva kaveruskaksikko oli kaksi vanhempaa miestä, kyttäsin laitetta jossa toinen istui ja toinen seisoi sen vierellä, ehdin itse tehdä noin kolme eri lihasryhmää ennen kuin ukot viimein hilasivat takamuksensa muualle ja pääsin käyttämään kysyistä laitetta. Nälkäisenä treenaajana tämä ilmiö ärsytti enemmän kuin normaalisti :D *vetää syvään henkeä* No niin sainpas avauduttua.
Kotona odottikin sitten Nutrilettin jauhoinen tomaattipasta... ihanaa... Sitä mutustellessani mietin kyllä useamman kerran, että miksi hemmetissä tähän oikein ryhdyin?! Sanottakoon että Nutrilettin juustopasta oli kyllä paljon syötävämpää ja nuo vanukkaat ja patukatkin ovat ihan ok. Silti... haaveilen jo kaikesta ihanasta mitä voisin lauantaina kokata. Pidän muutenkin ruuanlaitosta.
Kello on nyt 6:20, heräsin jo puoli viisi, oli nälkä... Söin yhden paahtoleivän ja ai että se maistui hyvälle! Voisi yrittää mennä takaisin nukkumaan kun työt alkavat vasta kymmeneltä ja tarkoitus olisi illalla jatkaa kirjoittamista saksalaisen ystäväni kanssa, mesen välityksellä. Saa nähdä jaksanko valvoa, todennäköisyys on huono. Töissä on taas kiire ja näin loppuviikosta saa taas puheluita miehiltä jotka heräävät siihen että; oho! viikonloppu ja tukka pitäisi saada kuntoon kun on ne juhlatkin! Ai että kun ne aina sattuu hiipimään niin salakavalasti ne juhlat? Niin ja muuten yrittäjilläkin on oma elämä, hämmentävää ehkä, mutta vaikka kuinka kitiset siitä miten tärkeät omat menosi ovat ja että monelta lopetan työt? kai nyt sen jälkeen vielä? ja eikö nyt joku rako olisi ja kun ei näissä varmaan mene kuin ööö joku 5 minuuttia nips nips vaan! EI! Ihan oikeasti, jos sanon että tänään ei ole aikaa niin sitä aikaa ei sitten todella ole, sitä ei tarvitse kysyä uudestaan monta kertaa ja jankuttaa *huoh*
Useimmat asiakkaat ovat kyllä ihania, kiitos heille :)
No niin, viikonloppua odotellessa! Enää yksi yö perjantaihin ja sitten; ihana, ihana lauantai! :D
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
Ensimmäinen merkintä
Olen jo pitkään suunnitellut oman blogin aloittamista ja nyt viimein sen teen. Eli tässä blogissa käsittelen aika yleisesti oman elämän asioita, kirjoittamista, joka on siis suosikkiharrastukseni, työtäni ja nyt alkuun erityisesti omaa kuntoprojektiani.
Innostuin muuttamaan elämäntapojani syksyllä 2008, syömään terveellisemmin ja lisäämään liikuntaa, rasvaprosentti on pienentynyt huimat 7%.
Olen paljon tyytyväisempi omaan kroppaan, ravinto on terveellisempää ja liikuntaan olen todella tykästynyt. Salilla tulee käytyä noin 3 kertaa viikossa ja siihen päälle kotijumpat jne. Olisi tarkoitus aloittaa juoksuharrastus kunhan lumet tuosta sulavat, en vain ymmärrä mihin tuo kaikki voi mennä! Voi olla mielenkiintoinen ja sangen märkä kevät 0_0
No niin takaisin aiheeseen. Mielenkiinnosta aloitin maanantaina Nutrilett 5 day quick startin, en oikeastaan usko tai odota painon putoavan sen seurauksena, koska itsellä pudotettaaa on enää niin vähän, mutta tämä on lähinnä testi siitä millainen olo tällaisilla atriakorvikkeilla tulee. Kirjoittajana olen utelias kokeilemaan juttuja, jos niitä voisi jotenkin hyödyntää tarinoissa *virn*
Eilinen, vaikka oli ihan tuhottoman kiire päivä, sujui melko hyvin näillä korvikkeilla. Lisäsin kuitenkin siihen yhden banaanin. Nälkäisenä tulen vain vihaiseksi ja sitä ei kukaan jaksa katsella :D Oikeastaan tässä suhteessa olen kuin vähän siitä yhdestä mainoksesta kun mies tulee happamana ja nälkäisenä kotiin, kitisee ja vinkuu kunnes saa ruokaa ja muuttuu kuin täysin eri ihmiseksi. Äitini mukaan olin jo vauvana sellainen. Vanhemmat joutuivat illalla keittämään vellin valmiiksi ja laittamaan villasukkaan jotta se pysyisi lämpimänä (mikroa kun ei tuolloin ollut) että kun pikkuinen 'päivänsäde' (eli minä) avaisi silmänsä niin tuttipullo olisi jo vikkelästi huulilla, jos näin ei tapatunut alkoi kuulemma pirunmoinen huuto *nauraa*. Jos verensokerini siis laskee väsähdän täysin ja kitisen läheisimmille, kun mikään ei tunnu sujuvan. Vielä nykyisinkin äitini joskus varustautuu yhteisiin ostosreissuihin varaamalla pienen suklaapatukan laukkuunsa tai yleisemmin ehdottamalla kahvila/ravintolareissua väliin, herttaista :D
Ja jälleen palatakseni aiheeseen! Jumppasin myös aamulla ja kävelin työmatkat niin katsoin pienen lisäenergian erittäin aiheelliseksi. Myös aamulla nautittavaan suklaapirtelöön lisäsin ruisleseitä ja muutaman lusikallisen maitorahkaa. Vielä kolme päivää jäljellä. Lauantaina on oma herkkupäivä ja siitä en luovu Perskules! :)
Innostuin muuttamaan elämäntapojani syksyllä 2008, syömään terveellisemmin ja lisäämään liikuntaa, rasvaprosentti on pienentynyt huimat 7%.
Olen paljon tyytyväisempi omaan kroppaan, ravinto on terveellisempää ja liikuntaan olen todella tykästynyt. Salilla tulee käytyä noin 3 kertaa viikossa ja siihen päälle kotijumpat jne. Olisi tarkoitus aloittaa juoksuharrastus kunhan lumet tuosta sulavat, en vain ymmärrä mihin tuo kaikki voi mennä! Voi olla mielenkiintoinen ja sangen märkä kevät 0_0
No niin takaisin aiheeseen. Mielenkiinnosta aloitin maanantaina Nutrilett 5 day quick startin, en oikeastaan usko tai odota painon putoavan sen seurauksena, koska itsellä pudotettaaa on enää niin vähän, mutta tämä on lähinnä testi siitä millainen olo tällaisilla atriakorvikkeilla tulee. Kirjoittajana olen utelias kokeilemaan juttuja, jos niitä voisi jotenkin hyödyntää tarinoissa *virn*
Eilinen, vaikka oli ihan tuhottoman kiire päivä, sujui melko hyvin näillä korvikkeilla. Lisäsin kuitenkin siihen yhden banaanin. Nälkäisenä tulen vain vihaiseksi ja sitä ei kukaan jaksa katsella :D Oikeastaan tässä suhteessa olen kuin vähän siitä yhdestä mainoksesta kun mies tulee happamana ja nälkäisenä kotiin, kitisee ja vinkuu kunnes saa ruokaa ja muuttuu kuin täysin eri ihmiseksi. Äitini mukaan olin jo vauvana sellainen. Vanhemmat joutuivat illalla keittämään vellin valmiiksi ja laittamaan villasukkaan jotta se pysyisi lämpimänä (mikroa kun ei tuolloin ollut) että kun pikkuinen 'päivänsäde' (eli minä) avaisi silmänsä niin tuttipullo olisi jo vikkelästi huulilla, jos näin ei tapatunut alkoi kuulemma pirunmoinen huuto *nauraa*. Jos verensokerini siis laskee väsähdän täysin ja kitisen läheisimmille, kun mikään ei tunnu sujuvan. Vielä nykyisinkin äitini joskus varustautuu yhteisiin ostosreissuihin varaamalla pienen suklaapatukan laukkuunsa tai yleisemmin ehdottamalla kahvila/ravintolareissua väliin, herttaista :D
Ja jälleen palatakseni aiheeseen! Jumppasin myös aamulla ja kävelin työmatkat niin katsoin pienen lisäenergian erittäin aiheelliseksi. Myös aamulla nautittavaan suklaapirtelöön lisäsin ruisleseitä ja muutaman lusikallisen maitorahkaa. Vielä kolme päivää jäljellä. Lauantaina on oma herkkupäivä ja siitä en luovu Perskules! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)