Ai että kun nautin siitä, kun saan olla yksin töissä! Siis vain minä ja asiakkaat! Nyt on siis tauko ja saan syventyä läppärini seuraan, voin kirjoittaa tarinoita ja päivittää blogiani ilman häiriötekijöitä, siis ennen kuin seuraava asiakas tulee ;) Värinvaikutusajoillakin voi kirjoittaa! Heh, mitäköhän asiakkaat ajattelisivat jos tietäisivät mitä täällä oikeasti naputtelen... Työkaverit ovat molemmat lomalla, toinen tämän viikon ja toinen kaksiviikkoa tästä eteenpäin. Periaatteessa ensiviikonkin olen melko yksikseni, kun toinen työkavereistani opiskelee ja tekee töitä lähinnä iltaisin. Siis voin huoletta tuoda oman läppärini töihin seuraavat kaksiviikkoa, jei! :D
Tänään luin pitkästä aikaa cosmoa, siis cosmopolitan lehteä jota työkaverini tänne tilaa. Heh, minusta siinä on aina jotenkin niin huvittavia juttuja. Nyt oltiin haastateltu miehiä jotka mussuttivat asioista joita heidän eksänsä ei tehnyt, nykyiset tyttöystävät voivat siis cosmosta ottaa opiksi! "Naisen pitäisi tajuta, että jos mies tykkää läpsiä, hän todennäköisesti haluaa myös itse tulla läpsityksi." -Öh jaa... itselleni heräsi kysymys, että onko mies varma, että se nainen tykkäsi tulla läpsityksi? :D "En koskaan saanut hierontaa seksin jälkeen, oletan, että se olisi mahtavaa?" -Kuinkakohan monesti tämä mies on orgasminsa jälkeen päättänyt antaa naiselleen hieronnan? :P "Olisin halunnut herätä yöllä siihen, että hän ratsastaa minulla." jne. jne. Hei, mitä' jos nämä ukotkin vaan avaisivat sen suunsa ja puhuisivat niille kumppaneilleen haluistaan? Tosin, sitten emme saisi lukea näitä paljastuksia cosmosta.... vai? No, ehkä en vain tajua...:P
Seuraava asiakkaani on melko mielenkiintoinen mies... Uskollinen asiakas, ihan mukava ja uskolliset asiakkaat ovat aina ihania! Tosin, viime aikoina tämä varmasti hyvää tarkoittava käytös on alkanut muuttua hieman...hm... vaivannuttavaksi... Mies tykkää lähettää tekstiviestejä, onneksi nyt hän viimein rauhoittui niiden kanssa, kun en enää pitkään aikaan ole vastannut. Kerran sain jopa oman kuvani ja jouluntoivotuksen... sitten on ollut rakkautta vihjailevia viestejä... Hän tietää myös millaista autoa ajan ja missä asun... Kuulemma kotona oli vihjailtu, että pitäisi parturia vaihtaa... enkä siis usko että kyse on leikkaustaidostani vaan ilmeisesti siitä miten paljon parturille on lähetelty viestejä ja soiteltu =_= Viimeksi hän soitti ja kysyi, että olenko saanut outoja viestejä? Hieman vaivaantuneena mumisin että tulihan sitä jotain hymynaamoja en niin tarkkaan lukenut...
Nytkin tätä kirjoittaessa lievä vainoharhaisuus pohtii voiko olla jotenkin mahdollista, että tämä asiakas lukisi blogiani? Melko kaukaa haettua, mutta... Äh kirjoittajan mielikuvitukseni laukkaa jälleen, haha!
No niin, toivon että tällä kertaa hän ei sano mitään outoa tai sitten minun on kai vaan ruvettava puhumaan ummet ja lammet poikaystävästäni ja siitä mitä kaikkea meinaamme viikonloppuna tehdä... öh en tiedä :D Luulen kuitenkin, että tämä mies tarkoittaa vaan hyvää ja on ehkä vähän yksinäinen tms. Äitini on tosin jo sitä mieltä, että minun on vähintään annettava tyypin nimi ja puhelinnumero, että jos katoan niin tietää kenen perään lähettää poliisit... lol... aw, my mom <3
No niin, mutta tämä tällä erää. Ihanaa hiihtolomaa teille onnekkaille joilla sellainen on! :)
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
tiistai 21. helmikuuta 2012
Vapaapäivä
On pitänyt päivittää blogiani jo useasti, on niin paljon ajatuksia, että oikeastaan on sellainen tunne kuin pitäisi olla lehtiö ja kynä jatkuvasti mukana!
Tänään sain nauttia vapaapäivästä. Aamulla luin niin surullisen tarinan, että vielä salilla treenatessakin se pyöri mielessäni. Päähenkilön rakastettu kuoli, tällaiset jäävät aina kummittelemaan mieleeni! Epäilen, että vielä vuosia myöhemminkin mietin miksi tämän fiktiivisen hahmon piti kuolla, miten surullista se oli. Hyvä tarina kaiken kaikkiaan! Muutenkin olen iloinen löydetyä muutaman kiinnostavan kirjoittajanalun, pitää alkaa seuraamaan heitä. Mieleeni muistui omat ensiaskeleeni kirjoittajana internetin ihmeelllisessä maailmassa, niin paljon paskaa kuin netistä puhutaan niin on siinä kyllä hemmetin paljon hyvääkin! Olisin itse ilman nettiä jäänyt varmaan ikuiseksi pöytälaatikko kirjoittajaksi enkä olisi tutustunut puoliinkaan niistä mahtavista ihmisistä joita olen elämäni aikana kohdannut ja uudet tuttavuudet vain odottavat!
Halusin myös tässä päivityksessä puhua treenaamisestani. Myönnän, että sairastumiseni myötä minulle on tullut hetkiä jolloin olen vakaasti harkinnut salijäsenyydestäni luopumista, kun en ole päässyt niin usein treenaamaan. Loppujen lopuksi tekosyyt ovat olleet vain pääni sisällä. Viimeviikolla pitkästä aikaa menin eräälle ryhmäliikuntatunnille jolla kävin ennen ja joka on kyllä aika rankkakin. Etukäteen mietin mitähän tästä tulee ja pitäisikö käydä kuiskaamassa vetäjälle, että minulla on MS ettei ihmettele jos välillä istuudun tms. No en mennyt kuiskaamaan. Nousin ylös ja lähdin liikkumaan muiden mukana, olin jopa yllättynyt miten hyvin pysyin porukan mukana, miten helposti kehoni tuntui tottelevan. Kun tehtiin useita kyykkyjä, reisilihakseni vapisivat, hetken pyörrytti ja jalkapohjiani pisteli, ääni mielessäni kuiskasi; istu alas nyt, istu vain... Mutta itsepäisenä kirosin, että perkele, minähän en luovuta! Ja vasta kun vetäjä antoi luvan niin lepäsin muiden mukana ennen kuin taas jatkettiin.
Tunsin jonkinlaista järjetöntä ylpeyttä sairaasta kropastani, olin paremmalla tuulella kuin päiväkausiin! Töihin kävelin hymy huulillani ja seuraavana aamuna vein itseni, kipeät lihakseni ja MS:n joogaan. Lauantaina kävin myös hiihtämässä. Ymmärsin, ettei esteitä tällä hetkellä ole ellen luo niitä itse pääni sisällä. Hiljalleen saan kehoni taas siihen kuntoon mitä se oli vuosi sitten, jos en aivan samaan niin ainakin lähelle ja annan sille anteeksi jos se ajoittain on väsyneempi kuin haluaisin. Liikun niin kauan kuin pystyn, se on päätetty!
No niin, minulla olisi niin paljon asiaa, mutta palaan niihin, kunnes saan taas ajatukseni selkeytettyä ;)
Tänään sain nauttia vapaapäivästä. Aamulla luin niin surullisen tarinan, että vielä salilla treenatessakin se pyöri mielessäni. Päähenkilön rakastettu kuoli, tällaiset jäävät aina kummittelemaan mieleeni! Epäilen, että vielä vuosia myöhemminkin mietin miksi tämän fiktiivisen hahmon piti kuolla, miten surullista se oli. Hyvä tarina kaiken kaikkiaan! Muutenkin olen iloinen löydetyä muutaman kiinnostavan kirjoittajanalun, pitää alkaa seuraamaan heitä. Mieleeni muistui omat ensiaskeleeni kirjoittajana internetin ihmeelllisessä maailmassa, niin paljon paskaa kuin netistä puhutaan niin on siinä kyllä hemmetin paljon hyvääkin! Olisin itse ilman nettiä jäänyt varmaan ikuiseksi pöytälaatikko kirjoittajaksi enkä olisi tutustunut puoliinkaan niistä mahtavista ihmisistä joita olen elämäni aikana kohdannut ja uudet tuttavuudet vain odottavat!
Halusin myös tässä päivityksessä puhua treenaamisestani. Myönnän, että sairastumiseni myötä minulle on tullut hetkiä jolloin olen vakaasti harkinnut salijäsenyydestäni luopumista, kun en ole päässyt niin usein treenaamaan. Loppujen lopuksi tekosyyt ovat olleet vain pääni sisällä. Viimeviikolla pitkästä aikaa menin eräälle ryhmäliikuntatunnille jolla kävin ennen ja joka on kyllä aika rankkakin. Etukäteen mietin mitähän tästä tulee ja pitäisikö käydä kuiskaamassa vetäjälle, että minulla on MS ettei ihmettele jos välillä istuudun tms. No en mennyt kuiskaamaan. Nousin ylös ja lähdin liikkumaan muiden mukana, olin jopa yllättynyt miten hyvin pysyin porukan mukana, miten helposti kehoni tuntui tottelevan. Kun tehtiin useita kyykkyjä, reisilihakseni vapisivat, hetken pyörrytti ja jalkapohjiani pisteli, ääni mielessäni kuiskasi; istu alas nyt, istu vain... Mutta itsepäisenä kirosin, että perkele, minähän en luovuta! Ja vasta kun vetäjä antoi luvan niin lepäsin muiden mukana ennen kuin taas jatkettiin.
Tunsin jonkinlaista järjetöntä ylpeyttä sairaasta kropastani, olin paremmalla tuulella kuin päiväkausiin! Töihin kävelin hymy huulillani ja seuraavana aamuna vein itseni, kipeät lihakseni ja MS:n joogaan. Lauantaina kävin myös hiihtämässä. Ymmärsin, ettei esteitä tällä hetkellä ole ellen luo niitä itse pääni sisällä. Hiljalleen saan kehoni taas siihen kuntoon mitä se oli vuosi sitten, jos en aivan samaan niin ainakin lähelle ja annan sille anteeksi jos se ajoittain on väsyneempi kuin haluaisin. Liikun niin kauan kuin pystyn, se on päätetty!
No niin, minulla olisi niin paljon asiaa, mutta palaan niihin, kunnes saan taas ajatukseni selkeytettyä ;)
torstai 2. helmikuuta 2012
Hiuskokeilu
Värjäsin eilen hiukseni :) Olen kova vaihtelemaan hiusteni väriä, vähän liiankin usein kun puhutaan ääripäästä toiseen eli tummanruskeasta vaaleaan ja siltä väliltä. Luonnostani olen vaalea ja aina jonkin aikaa oltuani tumma totean miten paljon helpompaa on olla omassa värissä. Vaalea tyvi tummassa hiuksessa on aika karmiva, toisinpäin se ei mielestäni ole niin järkyttävä niin nopeasti. Mutta... Voih... aina kun elämässäni tapahtuu muutoksia niin himo vaihtaa väriä kutkuttaa takaraivossa... Tällä kertaa aloin himoitsemaan punaista, poikaystävällekin kerroin tästä uudesta visiostani ja ehkä viisaana miehenä vastaus oli hyvin diplomaattinen. Kuulemma oli myös löytänyt vanhan hajonneen tietokoneeni kovalevyltä kuvan minusta tummanruskeissa hiuksissa ja näytti hyvälle! Liekö tämä ollut vihje? ;)
No sittenhän aloin kaipaamaan niitä tummanruskeita! Enkä osannut päättää... Vaaleaan on aina niin työlästä palata, eli asiaa on syytä harkita :D Mutta värjäsin siis kuitenkin, päätin että voin sitten samantien testata uutta ideaa tummemmanvaaleaan sävyyn, ennen kuin alan testailemaan viattomilla asiakkailla. Mieluummin kokeilen jotain ideaa itselle ensin kun sitten jos menee pieleen niin voi syyttää vain itseään ja kokeilla korjausniksejä joilla voi tulevaisuudessa pelastaa mahdolliset kiperät tilanteet töissä:D Eli lähtökohta: noin vaaleusasteella 11 (asteikko:2musta-12vaalea) oleva hius ja haluttu tulos: tummuusaste 9 beigen/hiekanvaalea. Lopputulos: epämääräinen :D Tutkailin peilin edessä hiuksiani ja päätin sen olevan villasukka. Noh, olin ottanut tietoisen riskin värivalinnassa, mutta ei huolta! Hiukset ne vain ovat! Poikaystävälle kerroin puhelimessa hiukseni olevan nyt sangen mielenkiintoisen väriset, hän uskoi niiden olevan varmaan ihan hyvät... hihi... Päätin, että vaikka villasukkaväri varmasti lievenisi hiuksista muutaman pesun jälkeen ja jättäisivät ihan kauniin vaalean värin, en kuitenkaan ehkä kehtaisi mennä lauantaina poikaystävän kanssa tämän ystävän tupareihin. Johan ne nyt katsoisivat kieroon! Parturi-kampaaja ja noin karmea tukka! :D No niin, pelastuskeino: syväpuhdistava eliksiiri, pyyhe päähän ja 30 min, pesu ja hunajansävyinen hoitoaine, tulos: ei enää niin villasukka! Kirkastui kummasti ja kehtasi jo mennä töihin vaikka ei tämä ihan oman tuntuinen väri vieläkään ole. Huomenna vielä saunaan hoitoaineen kanssa ja jälleen pyyhesuojaus! Kyllä siitä ihan hyvä tulee :) Kun on MS niin ei hiuksista jaksa enää niin stressata kuin ennen ;)
Vaaleat sävyt on aina niitä vähän haastavampia, on se vaara, että ne jäävät liian keltaisiksi tai vihreiksi tai harmaan liiloiksi. Viileät sävyt lähtevät kuitenkin vauhdilla tasoittumaan, mutta asiakasta joka ei pyytänyt liilanvaaleaa tämä tieto ei välttämättä kyllä siinä kampaajan tuolissa lohduta ;)
Hm... saa nähdä kuinka kauan jaksan taistella tummentamishaavettani vastaan...
Nyt kun kerta aloin höpisemään niin höpisenpä myös lääkkeen aloituksestani. Eli tänään oli pistosopetus, sain kivan pienen elektronisenlaitteen ja muuta tavaraa siihen liittyen... kokonaisen laukun verran! Ensimmäinen pistos laitettiin siis sairaalassa ja nyt seuraavan laitan sunnuntaina kotona. Onneksi laite tuntui hyvin yksinkertaiselle käyttää ja oikein sopivalta minunlaiselle hajamieliselle blondille, lol, se näyttää milloin pistokset on otettu viimeksi jne. Kolme kertaa viikossa, ei peräkkäisinä päivinä. Koska lauantaina on biletystä päätin, että otan seuraavan sunnuntaina, flunssaoireet voivat olla lääkkeen sivuvaikutuksia.
Olen nyt tutkaillut oloani ja olen kuvittelevinani pientä kurkun kutinaa, mutta... en tiedä... Ei vielä mitään järisyttävää. Lääke aloitetaan pienemmällä annoksella ja kuukauden päästä siirryn normaaliin määrään. Olen ihan kiitollinen tuosta lääkkeestä ja toivon, että se toimii. Viime yönä MS oireilu jaloissa tuntui melko aktiivisena, sitä on vaikea kuvailla sellaista tykytystä ja kihelmöintiä kuin pieniä elohiiriä ehkä... Kävelyyn se ei onneksi ole vielä vaikuttanut millään tavoin, toivon parasta!
Huomenna onkin vuorossa hammaslääkäri, oh joy! Lol, no onneksi vielä ei varmaan tehdä muuta kuin arvioidaan mitä tehtäisiin viisaudenhampaalleni... Viimeksi sanoivat, että se leikattaisiin, mutta röntgen otettiin kaksi vuotta sitten 0_0 Heh, tämänkin asian kanssa on ollut kaikenlaista häsläystä... Mutta jospa nyt tänä vuonna :)
Mukavaa viikonloppua kaikille!( Siellä on kylymä!! Pukeutukaa lämpimästi ;) )
No sittenhän aloin kaipaamaan niitä tummanruskeita! Enkä osannut päättää... Vaaleaan on aina niin työlästä palata, eli asiaa on syytä harkita :D Mutta värjäsin siis kuitenkin, päätin että voin sitten samantien testata uutta ideaa tummemmanvaaleaan sävyyn, ennen kuin alan testailemaan viattomilla asiakkailla. Mieluummin kokeilen jotain ideaa itselle ensin kun sitten jos menee pieleen niin voi syyttää vain itseään ja kokeilla korjausniksejä joilla voi tulevaisuudessa pelastaa mahdolliset kiperät tilanteet töissä:D Eli lähtökohta: noin vaaleusasteella 11 (asteikko:2musta-12vaalea) oleva hius ja haluttu tulos: tummuusaste 9 beigen/hiekanvaalea. Lopputulos: epämääräinen :D Tutkailin peilin edessä hiuksiani ja päätin sen olevan villasukka. Noh, olin ottanut tietoisen riskin värivalinnassa, mutta ei huolta! Hiukset ne vain ovat! Poikaystävälle kerroin puhelimessa hiukseni olevan nyt sangen mielenkiintoisen väriset, hän uskoi niiden olevan varmaan ihan hyvät... hihi... Päätin, että vaikka villasukkaväri varmasti lievenisi hiuksista muutaman pesun jälkeen ja jättäisivät ihan kauniin vaalean värin, en kuitenkaan ehkä kehtaisi mennä lauantaina poikaystävän kanssa tämän ystävän tupareihin. Johan ne nyt katsoisivat kieroon! Parturi-kampaaja ja noin karmea tukka! :D No niin, pelastuskeino: syväpuhdistava eliksiiri, pyyhe päähän ja 30 min, pesu ja hunajansävyinen hoitoaine, tulos: ei enää niin villasukka! Kirkastui kummasti ja kehtasi jo mennä töihin vaikka ei tämä ihan oman tuntuinen väri vieläkään ole. Huomenna vielä saunaan hoitoaineen kanssa ja jälleen pyyhesuojaus! Kyllä siitä ihan hyvä tulee :) Kun on MS niin ei hiuksista jaksa enää niin stressata kuin ennen ;)
Vaaleat sävyt on aina niitä vähän haastavampia, on se vaara, että ne jäävät liian keltaisiksi tai vihreiksi tai harmaan liiloiksi. Viileät sävyt lähtevät kuitenkin vauhdilla tasoittumaan, mutta asiakasta joka ei pyytänyt liilanvaaleaa tämä tieto ei välttämättä kyllä siinä kampaajan tuolissa lohduta ;)
Hm... saa nähdä kuinka kauan jaksan taistella tummentamishaavettani vastaan...
Nyt kun kerta aloin höpisemään niin höpisenpä myös lääkkeen aloituksestani. Eli tänään oli pistosopetus, sain kivan pienen elektronisenlaitteen ja muuta tavaraa siihen liittyen... kokonaisen laukun verran! Ensimmäinen pistos laitettiin siis sairaalassa ja nyt seuraavan laitan sunnuntaina kotona. Onneksi laite tuntui hyvin yksinkertaiselle käyttää ja oikein sopivalta minunlaiselle hajamieliselle blondille, lol, se näyttää milloin pistokset on otettu viimeksi jne. Kolme kertaa viikossa, ei peräkkäisinä päivinä. Koska lauantaina on biletystä päätin, että otan seuraavan sunnuntaina, flunssaoireet voivat olla lääkkeen sivuvaikutuksia.
Olen nyt tutkaillut oloani ja olen kuvittelevinani pientä kurkun kutinaa, mutta... en tiedä... Ei vielä mitään järisyttävää. Lääke aloitetaan pienemmällä annoksella ja kuukauden päästä siirryn normaaliin määrään. Olen ihan kiitollinen tuosta lääkkeestä ja toivon, että se toimii. Viime yönä MS oireilu jaloissa tuntui melko aktiivisena, sitä on vaikea kuvailla sellaista tykytystä ja kihelmöintiä kuin pieniä elohiiriä ehkä... Kävelyyn se ei onneksi ole vielä vaikuttanut millään tavoin, toivon parasta!
Huomenna onkin vuorossa hammaslääkäri, oh joy! Lol, no onneksi vielä ei varmaan tehdä muuta kuin arvioidaan mitä tehtäisiin viisaudenhampaalleni... Viimeksi sanoivat, että se leikattaisiin, mutta röntgen otettiin kaksi vuotta sitten 0_0 Heh, tämänkin asian kanssa on ollut kaikenlaista häsläystä... Mutta jospa nyt tänä vuonna :)
Mukavaa viikonloppua kaikille!( Siellä on kylymä!! Pukeutukaa lämpimästi ;) )
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)